And I'm feeling, good?

Jotenki tuntuu niin hyvältä, istua vain tässä märillä hiuksilla jotka tuoksuvat hoitoaineelle ja puhtailta, tuntuu ihanalta ajatella elämää arvokkaana lahjana jota ei saa heittää hukkaan, joten kysyn itseltäni; enhän haaskaa omaani?

En enää. Nyt elän, elän sataprosenttisesti omana itsenäni, onnellisena.

Kyllä, tiedän ettei laihuus tuo onnellisuutta, ja tiedän ettei itseinho tule ikinä muuttamaan kuvaa omasta itsestäni, mutta arvatkaa mitä? Olen onnellinen näin, vain juuri tasan näin. En ole kaunis, en erotu massasta, en ole suosittu ja ihmiset pitävät minua ärsyttävänä ämmänä, mutta se ei haittaa, se ei vain haittaa enää. Sanonevat mitä tahtovat, ei se enää minua kiinnosta sillä tiedän että olen tarpeeksi hyvä itselleni, ja muulla ei vain ole väliä.

Peilistä moikkaa taas pitkästä aikaa iloinen, itseensä tyytyväinen nuori tyttö, ja muuta mun ei tarvitse olla.


Jatkan blogiani, mutta parempaan suuntaan ♥

I can't breathe until you're resting here with me

Ajattelin vain ilmoittaa, miten äärettömän kiitollinen ja yllättynyt olen siitä että edes pari ihmistä haluaa kuunnella näitä valituksiani ja angstailujani, vaikka teitä onkin vain muutama olen tosi tosi kiitollinen nyt ja ikuisesti ja aina :---) Ilman teitä tää blogi olisi hyödytön ja oma laihdutusmotivaationi nolla, teidän avullanne selviän ♥ Joten kiitos!

Aiheesta kukkaruukkuun.
Heräsin aamulla seitsemältä muutaman tunnin yöunien jälkeen, selkä aivan helvetin kipeänä enkä pystynyt hengittämään normaalisti, sisko haki lihasrentouttavaa lääkettä joka ei auttanut, äidilleni soitin siitä sängystä pari kertaa, koska hän oli jossain missälie kaverinsa kanssa, mutta onneksi tuli kotiin parin tunnin päästä auttamaan mua. Siinä vaiheessa en enää pystynyt nousemaan sängystä ylös, enkä enää voinut maata alas kun jo olin päässyt istumaan, kaikki vain sattui, joten päätettiin soittaa ambulanssi. Tai siis.. Äiti päätti. No kuitenkin, mentiin sitte ambulanssilla sairaalaan, jossa todettiin että mulla on joku rasitusvamma, hip hei kahta eri lääkereseptiä sain mukaan ja muutaman viikon liikuntakiellon. Yay! Not. Eli ei ollut vaarallinen juttu mitenkään, mutta tuo liikuntakielto maistuu valehtelematta paskalle. Yks näistä lääkkeistä tosin saa pään vähän sekaisin, joten jotain hyvää tästä kokemuksesta saan varmasti irti.

Mä haluaisin kirjottaa niin kauniita ja hengensalpaavia sanoja, mutten keksi. Anteeksi. Yritän keksiä jotain parempaa asiaa huomiseksi, jooko? :-----)

Good night, sleep tight, don't let the dreambugs bite ♥

Comment pourriez-tu être si sans coeur?

Kiljuin yksin suihkun lattialla, luulin että se tappaisi sen tyhjyyden tunteen joka on upottanut kyntensä minuun hellittämättä otettaan vaikka kuinka yrittäisin repiä sitä irti, mutta se ei lähtenyt, se pysyi siinä samassa paikassa missä on ollut jo pari vuotta, syvällä omassa fucked up pääkopassani missä vilisee kysymyksiä joihin en osaa yhdistää oikeaa vastausta, ne vain lentelevät, liitelevät, mietityttävät.

Tuleeko asiat ikinä järjestymään? Saanko omaa päätäni selvitettyä? Häviääkö kipu ajan myötä? Välittääkö kukaan? Miksi? En vain tiedä.

Rakkain thinspo-kuvani, selityksiä ei taida tarvita,
voiko täydellisempää vartaloa ollakkaan? I say no.

Long story made short, (ex)poikakaverin kanssa meni taas jutut särki ja rikki ja halki ja pilalle, koska jätkä oli näemmä pelännyt koko suhteemme ajan että jättäisin hänet.. Taas. Mutta hei, may I ask - miksei voinut tulla puhumaan mulle, ja mitä se asiaa auttaa jos tyyppi jättää mut? Toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaakkaan, sillä tuon uutisen kuullessani (tekstarin kautta huomhuom) ilmeeni ei värähtänytkään, kai mulla ei sitten ollutkaan tunteita tuota jätkää kohtaan, kuten arvelinkin, aivan liian myöhään. Nyt kun olen saanut vähän aikaa asioiden ajattelemiseen, olen ymmärtänyt että kyseinen jätkä on vain peluri joka ei ansaitse ketään. Piste.

Painosta ei ole hajuakaan, ja aika rehellisesti sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa. Auts, aika kovasti sanottu, don't get me wrong, ei vain kiinnosta tietää tällä hetkellä :-----) Taivaita hipovia lukemia sieltä kuitenkin saa odottaa, joten who cares. Tänään menen hyvän ystävän kanssa katsomaan joko 2012- tai Paranormal Activity leffaa. Hassua muuten, miten me ollaan taas löydetty toisemme, kun jossain välissä meillä meni välit poikki kokonaan. Olen tietenkin onnellinen että näin kävi, koska kyseinen tyttö on tosi tärkeä minulle, joten tää on hyvä näin.

Mulla on hyvä olla näin, sinkkuna ja onnellisena.
From the bottom of my broken heart.

It's a good advice that you just didn't take

Mua tympii tällä hetkellä aivan mielettömästi maailman asettamat kauneusihanteet. Kuka vittu on sanonut, ettei kurvikas nainen voi olla kaunis, miksi naisen on pakko omistaa ilmapallot rintojen sijaan tiukan perseen kera? Miksei luonnollinen voi olla kaunista? Koska let's face it, jos laihdutamme --> rinnat pienenevät --> miehet eivät ole tyytyväisiä. Jos lihomme --> rinnat kasvavat (läskistyvät) --> miehet eivät ole tyytyväisiä. Heillä on oikeasti ihan epärealistisia kuvia siitä, miltä naisten (ja tyttöjen) kuuluisi näyttää, miten vinksallaan ihmisten ajattelutapa voikaan olla?


Eniten minua huolestuttaa se, miten nuorilla pojilla on kännyköidensä taustakuvina pamela andersonin kuvia ja muita 99% plastic tyttöjen kuvia, kysäisin tänään yhdeltä pojalta (jolta juuri sattui löytymään ties mitä kuvia neiti pamelasta ja carmen electrasta), luuleeko hän että tuolla naisella ei ole 5 kiloa meikkiä naamassa, kuvaa ei ole muokattu eikä hän ole käynyt minkäänlaisissa kauneusleikkauksissa, arvatkaapas arvoisat lukijani kolme kertaa mikä se vastaus olikaan.. Okei en edes aio sanoa, tympii liikaa tuon pojan vähäinen aivokapasiteetti, mutta taidattepa itsekkin huomata miten sairaan ajattelutavan monet pojat omaavat. Kyseinen kuva löytyy siis täältä. (klikkaa)

Ja nyt, ladies and gentlemen (?), kymmenen pisteen kysymys - onko poikien asettamilla kauneusihanteilla mitään tekemistä nuorten tyttöjen syömishäiriöiden kanssa? Toivottavasti kaikki tajuaa vinkin, ja jos ei tajua niin too bad. En todellakaan nyt väitä etteivät tytöt aseta kaikenlaisia ulkonäköpaineita pojille, mutta oman kokemukseni mukaan pojat asettavat rivan aika korkealle meille tytöille. C'moon, onko meidän jokaisen tytön tarkoitus marssia suorinta tietä plastiikkakirurgin vastaanotolle kolmen kuppikoon suurennukseen poikien mieliksi? No thanks. Sitäpaitsi suurista rinnoista on vain haittaa.

Joten itse taidan valita sen laihuuden suuririntaisuuden sijaan ;----)
How about you?


HUOM! En todellakaan tarkoita, että joka ikinen poika olisi tällainen, toki niitä ihania poikia on, jotka eivät halua isorintaista naista, eikä edes välitä tytön ulkonäöstä, toivon että jonain päivänä vielä tapaisin sellaisen.

I guess we both know we're in over our heads

Your arms around me tight,
everything it felt so right,
unbreakable, like nothing could go wrong.

En tiedä mitä ihmettä minun kuuluisi tehdä tällä hetkellä, poikakaverin kanssa meni välit poikki viime viikon puolella, ja nyt ollaan vissiin taas palaamassa yhteen, ehkä. Enkä edes tiedä haluanko palata takaisin vanhoihin kuvioihin, se tuntui niin ahdistavalta ja väärältä, kertokaa nyt joku mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä! Tavallaan haluan olla hänen lähellään ja rakastaa häntä kunnes maailma kohtaa loppunsa, mutta sitten taas minua pelottaa ja inhottaa ajatus poikakaverista ja suhteesta, onkohan sitoutumispelkoa vai jotain muuta yhtä tyhmää? Toisaalta rupean vähän kallistumaan tuon sitoutumispelon puolelle, koska asia on todistanut itseään jo aika monta kertaa menneisyydessäkin..
.. Ja nyt poika kirjoitti jotain mesessä, prkl. Haluaa tietää miten tän jutun kans tehdään.
No hei sen ku vittu tietäis, en mä tiedä mistään mitään, kaikki on vain sumuista enkä saa asioista selvää enää, en ainakaan itsestäni ja tästä omasta päästäni..

Kisat viikonloppuna, valmentaja huutaa, kiljuu, haukkuu, mollaa ja on yleisesti sataprosenttinen ämmä. Joo, osaa se olla kivakin, tosi kiva, mutta kun harkkasaliin tullaan niin on taas helvetin ainekset kasassa, tilanne voi muuttua erittäin rumaksi pienestäkin virheestä. Nilkka koukussa, välineen pudotus, polvi koukussa, horjahdus kesken ohjelmaa jnejne, sillä ei ole väliä mikä se pieni virhe on, en ihmettelisi jos olisi vaikka perkele vino silmänripsi, se nainen jaksaa valittaa k-a-i-k-e-s-t-a! Aaaarrgghhh. Menee hermot jo tätä tekstiä kirjoittaessa, joten hypätään aiheesta taas seitsemänteen (tuhanteen).

Tai siis. Taitaa loppua nyt inspiraatio kesken, joten sitä seitsemättä (tuhatta) aihetta ei taida syntyäkkään. No, huomiseen (yeah, sure) siis! :----) ♥

Now I can't sleep,
no I can't breahte,
i'm barely hanging on.

It's hard to get by just upon a smile

But if you want to leave, take good care,
hope you make a lot of good friends out there.
Cat Stevens - Wild world ♥


Anteeks hirveästi etten ole kirjoitellut (taas) pitkään aikaan, inspiraatio, elämänilo, motivaatio ja kirjoitusinto on ollut täysin hukassa, mutta uskon että ne on vähitellen palaamassa :----) Elikkä juu, paino junnaa loputtomasti siinä 62 kilon paikkeilla, ai siis miten niin läski? Feel the sarcasm, please. En tosin kovinkaan valvo syömisiäni tai kaloreita enää yhtä tiukasti kuin ennen joten on vaikea sanoa paljonko syön päivässä, mutta tästä lähtien rupean rajoittamaan syömisiä ja ennen kaikkea päivittäistä kalorimäärää aika paljon, jotta en tästä enää lihoisi enempää. Siis c'moon, 62! Se on aivan vitun liikaa, aivan aivan aivan liikaa, liian paljon! Miten ihmeessä musta tuli näin läski? Vielä kesän alussa painoin 58 kiloa, mistä ihmeestä nuo neljä kiloa on tullut? Oh I know, puuttuvasta itsekurista!

Käytiin btw viikonloppuna kisoissa, ja kultamitalit messissä tultiin kotiin :---) Tänä viikonloppuna sekä sitä seuraavana on myös kisat, toivottavasti menee yhtä hyvin, pitäkää peukkuja! No, tämä tyttö taitaa nyt hypellä suihkuun ja nukkumaan, joten öitä ja tsemppiä ja pärjäilkää ♥