Juueli kuten otsikosta pystytte päättelemään; minulla on uusi blogi, taas. Kaipaan taas uutta alkua ja puhdasta pintaa josta aloittaa, ja olisin niin niin mahdottoman iloinen jos haluaisitte jatkaa blogin lukemista uudessa osoitteessa! :-----)
Löydätte minut tulevaisuudessa TÄSTÄ osoitteesta! (klick it)
28.12.2009
26.12.2009
I've heard what they've said
Well, life has a funny way of sneaking up on you
when you think everything's okay,
and everything's going right.
Niin aivan täysin helvetin totta nuo sanat, hetken sitä luulee että kaikki on hyvin, ja elämä on taas raiteillaan ünd menossa oikeaan suuntaan, mutta elämä aina todistaa mulle että se on vain illuusiota, ei mitään pysyvää. Miksei kaikki voisi vain olla hyvin edes yhden päivän? Mun pää on pyörällä ja sekaisin, en saa omasta elämästäni otetta enkä tajua mistään-mitään, oon sanonut sen aiemminkin mutta se tunne tietämättömyydestä on niin niin liian vahva, oikeasti. Eikä sitä prinssiä joka pelastaisi mut tästä näy missään, fuck.
Okei joo, mistä vitusta mä taas puhun? No, T:llä ja minulla on jo ollut juttua jonkin aikaa, ollaan oltu myös yhdessä ennen, muttajuu. Hän sanoin pitävänsä minusta, mutta nyt olen liikaa kiinni hänessä, olen kuin takiainen ja tiedän sen itse, joten epäilen vähän että se on pelotellut hänet kauemmas. Ja mä en pysty tästä puhumaan enempää, kyyneleet täyttävät silmät.. Mutta miksi mä en ikinä pysty olemaan ihan kuin normaali ihminen enkä puhua kälättää koko ajan? Helvetti.
when you think everything's okay,
and everything's going right.
Niin aivan täysin helvetin totta nuo sanat, hetken sitä luulee että kaikki on hyvin, ja elämä on taas raiteillaan ünd menossa oikeaan suuntaan, mutta elämä aina todistaa mulle että se on vain illuusiota, ei mitään pysyvää. Miksei kaikki voisi vain olla hyvin edes yhden päivän? Mun pää on pyörällä ja sekaisin, en saa omasta elämästäni otetta enkä tajua mistään-mitään, oon sanonut sen aiemminkin mutta se tunne tietämättömyydestä on niin niin liian vahva, oikeasti. Eikä sitä prinssiä joka pelastaisi mut tästä näy missään, fuck.
Okei joo, mistä vitusta mä taas puhun? No, T:llä ja minulla on jo ollut juttua jonkin aikaa, ollaan oltu myös yhdessä ennen, muttajuu. Hän sanoin pitävänsä minusta, mutta nyt olen liikaa kiinni hänessä, olen kuin takiainen ja tiedän sen itse, joten epäilen vähän että se on pelotellut hänet kauemmas. Ja mä en pysty tästä puhumaan enempää, kyyneleet täyttävät silmät.. Mutta miksi mä en ikinä pysty olemaan ihan kuin normaali ihminen enkä puhua kälättää koko ajan? Helvetti.
23.12.2009
Hyvää joulua!
Otsikon mukaisesti, hyvää joulua teille kaikille ihanille ihmisille! :----)
Itse lähden tänään jo mummolaan, ja palaan tänne luultavimmin sata kiloa painavempana, muttamutta.. No joo, kuitenkin, halusin vain toivotella teille hyvää joulua! ♥
Itse lähden tänään jo mummolaan, ja palaan tänne luultavimmin sata kiloa painavempana, muttamutta.. No joo, kuitenkin, halusin vain toivotella teille hyvää joulua! ♥
Oon luultavasti käyttänyt tätä kuvaa ennenkin,
mutta whatever :---------)
mutta whatever :---------)
18.12.2009
Skip dinner, be thinner!
-2 kg viime käynnistä vaa'alla, tosin siitä viime käynnistä on jo vierähtänyt tovi, mutta hey - ainakin laihdun! :---) Nyt taitaa motivaatio taas olla kohdillaan, yritän selvitä niin vähillä kaloreilla kuin vain mahdollista, tähän mennessä kaloreita on kertynyt kuitenkin jo 95, fail! Onneksi kukaan ei ole kotona laittamassa ruokaa, itselläni on vapaapäivä tänään, ja joulujuhla illalla, enkä todellakaan aio itse ruveta kokkailemaan mitään kalorisoppia! Noup.
Hyi, katsellessani vanhoja kökköpostauksiani huomaan miten uskomattoman tylsiä ja tarpeettomia ne ovat, tekisi ihan hirveästi mieli poistaa joka ikinen niistä ja aloittaa alusta (taas), mutta säästän ne kuitenkin jotta voin muistella laihana ja onnellisena miten helvetin saamaton olinkaan. Kuitenkin ärsyttää kun ne ovat niin niin niin epätäydellisiä..
Taitaa muuten olla luvassa se kuvapostaus uudeksivuodeksi, omat ovat hautajaisenne! Toisaalta voisin tehdä kaikki kolme postausta, eli kuva- kysymys- ja tietoja minusta-postauksen, miltä kuullostaa? Kerro mielipiteesi kommenttiboksissa! :------)
Kohta paino alkaa taas viitosella, ihan ihan ihan kohta ♥ Puoli kiloa vielä niin olen taas samassa painossa kuin monta, monta kuukautta sitten, ihanaa! Ainoa huono puoli vähäkalorisessa ruokavaliossa on että mulla tulee pää kipeäksi joka ikinen ilta (verensokerit kun heittelevät miten sattuu), luultavasti koska oon tottunut syömään paljon enemmän kuin nyt, läskisika hyihelvetti. Nyt tää vitun ahmiminen loppuu, enhän mä perkele ikinä tavoita niitä haaveitani laihuudesta jos jatkan tähän malliin! Yök hyi.
Hyppelehdin muuten aika paljon aiheiden välillä..
Tänään on siis se joulujuhla, toivon vain aivan helvetisti etteivät menkat alkaisi nyt, koska ainakin viime kevätjuhlassa tuli menkat mekon läpi, ja kun noustiin ylös laulamaan niin kaikki (siis ihan kaikki) näkivät, oh great! No kuitenkin, siivosin äsken huoneen, nyt pitäisi vielä käydä suihkussa, pestä hiukset, sheivata sääret, nyppiä kulmakarvat ja lakata kynnet sun muuta ennen kuin tytöt tulevat tänne laittautumaan joulujuhlaa varten, sitten luvassa taas meikit ja hiukset. Oi, ihanaa turhamaisuutta ♥ Oikeasti, mä olen ihan hirveän pinnallinen itseni suhteen, en välitä miltä muut näyttävät, mutta en pysty näyttäytymään muiden paitsi parhaan kaverini seurassa ilman meikkiä jne.
Tästä tuli yllättävän pitkä postaus, mutta nyt liitelen jo muihin puuhiin (esim se pirun suihku), joten toivottelen teille hyvää perjantaita, pitäkää hauskaa ja kommentoikaa, jooko? :-----)
Heips ♥
Hyi, katsellessani vanhoja kökköpostauksiani huomaan miten uskomattoman tylsiä ja tarpeettomia ne ovat, tekisi ihan hirveästi mieli poistaa joka ikinen niistä ja aloittaa alusta (taas), mutta säästän ne kuitenkin jotta voin muistella laihana ja onnellisena miten helvetin saamaton olinkaan. Kuitenkin ärsyttää kun ne ovat niin niin niin epätäydellisiä..
Taitaa muuten olla luvassa se kuvapostaus uudeksivuodeksi, omat ovat hautajaisenne! Toisaalta voisin tehdä kaikki kolme postausta, eli kuva- kysymys- ja tietoja minusta-postauksen, miltä kuullostaa? Kerro mielipiteesi kommenttiboksissa! :------)
Kohta paino alkaa taas viitosella, ihan ihan ihan kohta ♥ Puoli kiloa vielä niin olen taas samassa painossa kuin monta, monta kuukautta sitten, ihanaa! Ainoa huono puoli vähäkalorisessa ruokavaliossa on että mulla tulee pää kipeäksi joka ikinen ilta (verensokerit kun heittelevät miten sattuu), luultavasti koska oon tottunut syömään paljon enemmän kuin nyt, läskisika hyihelvetti. Nyt tää vitun ahmiminen loppuu, enhän mä perkele ikinä tavoita niitä haaveitani laihuudesta jos jatkan tähän malliin! Yök hyi.
Hyppelehdin muuten aika paljon aiheiden välillä..
Tänään on siis se joulujuhla, toivon vain aivan helvetisti etteivät menkat alkaisi nyt, koska ainakin viime kevätjuhlassa tuli menkat mekon läpi, ja kun noustiin ylös laulamaan niin kaikki (siis ihan kaikki) näkivät, oh great! No kuitenkin, siivosin äsken huoneen, nyt pitäisi vielä käydä suihkussa, pestä hiukset, sheivata sääret, nyppiä kulmakarvat ja lakata kynnet sun muuta ennen kuin tytöt tulevat tänne laittautumaan joulujuhlaa varten, sitten luvassa taas meikit ja hiukset. Oi, ihanaa turhamaisuutta ♥ Oikeasti, mä olen ihan hirveän pinnallinen itseni suhteen, en välitä miltä muut näyttävät, mutta en pysty näyttäytymään muiden paitsi parhaan kaverini seurassa ilman meikkiä jne.
Heips ♥
15.12.2009
It's like learning to fly, or falling in love
Luulin että odotin olevani valmis seurustelemaan hänen kanssaan, nyt ymmärsin että odotin vain kunnes olisin valmis jättämään tän paskan taakseni ja jatkamaan elämääni, nyt olen. Poika, hän joka lirkuttelee kauniita sanoja ja uskottelee rakkautta on kuin takiainen, ei ikinä päästä irti, on liian lähellä eikä anna minulle tilaa vaikka sitä tarvitsen tällä hetkellä enemmän kuin mitään, en halua häntä enää, enkä aio siitä pyydellä anteeksi. Sitä paitsi, mitä annettavaa minulla on hänelle kun sydämeni kuitenkin kuuluu toiselle? Ei-tasan-mitään.
Uutena vuotena en aseta muita lupauksia kuin yhden, vain yhden joka merkitsee niin paljon enemmän kuin muut, ja sen mukaan aion elää. En enää tuhlaa aikaani vääriin ihmisiin, ja elän elämääni sataprosenttisesti and beyond!
Koko tämän ajan kun pojan kanssa on ollut jotain meneillään, olen tuntenut itseni kahlituksi, vangituksi ja ahdistuneeksi, miksi ihmeessä tuhlaan kallisarvoista aikaani sellaiseen tyyppiin, joka vain saa minut voimaan pahoin henkisesti? Elämä on liian arvokas jotta heittäisin sen hukkaan ja antaisin toisen hallita sitä, revin takiaiset irti ja etsin ihmisen jonka kanssa tunnen oloni turvalliseksi ja rennoksi, täysin rauhalliseksi, enkä välitä vaikka etsimisessä kestäisi vuosia ja ikuisuuksia, se on helvetisti parempi vaihtoehto kuin väärien ihmisten seurassa oleminen.
Ehkäpä jo löysin sen yhden henkilön? Nobody knows.
Läskisika kiittää ja kuittaa!
9.12.2009
Any minute all the pain will stop
Silmissä sumenee eikä katse halua pysyä tietokoneen näytössä, päätä särkee ja pitäisi pian ruveta raahautumaan suihkuun selkä paskana ja ajatukset sekaisin. Selkäni equals to pahin viholliseni, you see. Aamulla olisin voinut jäädä kotiin helvetillisen selkäkivun takia, mutta lähdin kouluun kuitenkin särkylääkkeiden avulla vain koska luulin että saisimme ne aineemme jo takaisin, joihin opettaja olisi punaisella tussilla piirtänyt arvosanan. Niin ei tapahtunut, ehei, joten aivan turhaan raahauduin sinne hiton mielisairaalaan (taas).
.. Ja niitä vitun päivän kaloreita en edes jaksa tai halua laskea. Aamen.
Loppuviikon pysyn kotona, jotta mahdollisesti pystyisin osallistumaan viikonlopun näytökseen, mutta on suuri mahdollisuus etten pysty esiintymään siellä, ja saa nähdä jos pystyn edes sen jälkeen jatkamaan harrastustani. Oh great, kiitti jumala kun olet taas niin vitun kiva mulle.
Joo no tota, taidanpa tästä ryömiä sinne suihkuun, kiitos ja kumarrus!
.. Ja niitä vitun päivän kaloreita en edes jaksa tai halua laskea. Aamen.
Loppuviikon pysyn kotona, jotta mahdollisesti pystyisin osallistumaan viikonlopun näytökseen, mutta on suuri mahdollisuus etten pysty esiintymään siellä, ja saa nähdä jos pystyn edes sen jälkeen jatkamaan harrastustani. Oh great, kiitti jumala kun olet taas niin vitun kiva mulle.
Joo no tota, taidanpa tästä ryömiä sinne suihkuun, kiitos ja kumarrus!
8.12.2009
And every night we'll watch the stars
86 prosenttia haluaa kuvapostauksen. Pelottaa lievästi sanottuna, teidän puolestanne tosin tällä kertaa. You probably know why.
Olis niin vitunmoinen fiilis mennä iloisesti vetämään vuosisadan pilleri- ünd viinakännit, jotta voisin unohtaa ja elää, olla iloinen edes muutaman mitättömän tunnin ajan ajattelematta kaikkea paskaa ja ahdistusta, olla vain vapaa ja antaa tuulen viedä mukanaan kauas pois missä millään ei ole mitään väliä, missä en voi satuttaa ihmisiä fucked up mielelläni ja puheillani. Jumala vois antaa mulle siivet, niillä voisin lentää pois täältä vittumaisten ihmisten laumasta (vaikka luultavasti kuulunkin siihen ihmisryhmään) ja ruoan lähettyviltä, silloin kaikki olis hyvin, kunhan mä nyt vittu täältä vaan pääsisin pois.
Tää päivä tais alkaa ihan hyvin, aamupala jäi syömättä (kuten aina) kiireen takia, koulussa söin pienenpienen perunan, porkkanaraastetta ja vähäsen jotain outoa kastiketta, mutta sit jälkiruoaks tarjottiin joulutorttuja ja glögiä.. Arvatkaa ottiko porsas? No totta mooses. FAIL, isoilla kirjaimilla! Kotiin tullessani söin leipää, tuplafail! Sen jälkeen vielä karkkia. Joo, k-a-r-k-k-i-a! Mikä vittu muhun on menny?! Triplafail, sanoisin. Tää tarkoittaa, että huomenna on pakko syödä alle 500 kcal, aivan aivan aivan pakko! En mä voi jatkaa enää tätä possuilua, ihmiset nauraa ja katsoo vinosti kun jenkkakahvani toimivat moppina koulun lattioille, ja perseeni juuttuu jokaiseen oveen kiinni, eihän sen näin kuulu mennä!
Tää päivä on ollut kokonaisuutena täys floppi, ei mitään muuta, mutta kyllä mä vielä pääsen sinne viitosella alkavaan numeroon takaisin, lupaan sen teille, koska nyt mulla riittää intoa ja motivaatiota! En halua olla läski enää.
Bisous! ♥
Olis niin vitunmoinen fiilis mennä iloisesti vetämään vuosisadan pilleri- ünd viinakännit, jotta voisin unohtaa ja elää, olla iloinen edes muutaman mitättömän tunnin ajan ajattelematta kaikkea paskaa ja ahdistusta, olla vain vapaa ja antaa tuulen viedä mukanaan kauas pois missä millään ei ole mitään väliä, missä en voi satuttaa ihmisiä fucked up mielelläni ja puheillani. Jumala vois antaa mulle siivet, niillä voisin lentää pois täältä vittumaisten ihmisten laumasta (vaikka luultavasti kuulunkin siihen ihmisryhmään) ja ruoan lähettyviltä, silloin kaikki olis hyvin, kunhan mä nyt vittu täältä vaan pääsisin pois.
Haukkukaa hulluksi, mutta tää on maailman kaunein kuva.
Tää päivä tais alkaa ihan hyvin, aamupala jäi syömättä (kuten aina) kiireen takia, koulussa söin pienenpienen perunan, porkkanaraastetta ja vähäsen jotain outoa kastiketta, mutta sit jälkiruoaks tarjottiin joulutorttuja ja glögiä.. Arvatkaa ottiko porsas? No totta mooses. FAIL, isoilla kirjaimilla! Kotiin tullessani söin leipää, tuplafail! Sen jälkeen vielä karkkia. Joo, k-a-r-k-k-i-a! Mikä vittu muhun on menny?! Triplafail, sanoisin. Tää tarkoittaa, että huomenna on pakko syödä alle 500 kcal, aivan aivan aivan pakko! En mä voi jatkaa enää tätä possuilua, ihmiset nauraa ja katsoo vinosti kun jenkkakahvani toimivat moppina koulun lattioille, ja perseeni juuttuu jokaiseen oveen kiinni, eihän sen näin kuulu mennä!
Tää päivä on ollut kokonaisuutena täys floppi, ei mitään muuta, mutta kyllä mä vielä pääsen sinne viitosella alkavaan numeroon takaisin, lupaan sen teille, koska nyt mulla riittää intoa ja motivaatiota! En halua olla läski enää.
Bisous! ♥
6.12.2009
And i'm terrified, but i'm not leaving
Kaloreita ruhtinaalliset pari miljoonaa, liikuntaa periaatteessa zero, nolla, nothing, niente. Which equals to läski läski läski läski possu!
Myös se vitun sitoutumiskammo muistuttaa mua olemassaolostaan, pelkään kuollakseni menettää A:n, mutta taas toisaalta haluan työntää hänet niin helvetin kauas itsestäni kuin vain pystyn, missä vika? Oh I know, päässäni.. Ollaan kuukauden sisällä oltu aikamoisessa on/off-suhteessa, peräti neljä kertaa ollaan erottu ja sitten taas palattu yhteen. Nyt onneksi sovittiin, että odotetaan kunnes minä olen valmis sitoutumaan kunnolla, koska se on parempi molempien kannalta. Tuntuu inhottavalta tietää että minä olen syyllinen tähän kaikkeen paskaan, se olen minä joka en pysty sitoutumaan enkä tapaamaan häntä, en pysty puhumaan puhelimessa hänen kanssaan, en mä vain pysty. Tuntuu kuin että hän odottaa multa niin niin niin paljon, ja tiedän itse etten pysty olemaan sitä kaikkea mitä hän haluaa minun olevan, se pelottaa minua eniten, etten pysty olemaan sellainen kuin hän haluaisi minun olevan.
A tietää paljon minusta, mutta ei läheskään kaikkea, kukaan ei tiedä. Hän ei tiedä "laihdutuksestani", ei tiedä masennuksesta eikä henkisestä pahasta olosta, ei tiedä menneisyydestäni eikä perheestäni, en halua kertoakkaan, sillä miksi heittäisin enemmän paskaa hänen huolekseen kun kerran olen jo pilannut niin paljon ja tuottanut niin helvetisti pahaa oloa hänelle? En mä mitenkään voisi, ei se ole hänen ongelmansa, mun päässä ne sijaitsee.
Mitä tehdään, kun elämä ei enää kanna? Kun kaikkea on vain liikaa, huolia, kiloja, ongelmia ja kyyneliä, mitä tehdään kun ei itse jaksa enää kuunnella omaa itkuaan viideltä aamulla unettoman yön jälkeen? Mitä tehdään kun kukaan ei ymmärrä, eikä halua ymmärtää mitä pääkopassani tapahtuu? Mitä tehdään kun en enää itsekkään ymmärrä sitä?
Sekava, itkuinen ja huono postaus, pyydän anteeksi, mutta oli pakko saada ajatukset jotenkuten teille vuodatettua, vaikka niitä ei saakkaan muunnettua sanoiksi niin hyvin.
Myös se vitun sitoutumiskammo muistuttaa mua olemassaolostaan, pelkään kuollakseni menettää A:n, mutta taas toisaalta haluan työntää hänet niin helvetin kauas itsestäni kuin vain pystyn, missä vika? Oh I know, päässäni.. Ollaan kuukauden sisällä oltu aikamoisessa on/off-suhteessa, peräti neljä kertaa ollaan erottu ja sitten taas palattu yhteen. Nyt onneksi sovittiin, että odotetaan kunnes minä olen valmis sitoutumaan kunnolla, koska se on parempi molempien kannalta. Tuntuu inhottavalta tietää että minä olen syyllinen tähän kaikkeen paskaan, se olen minä joka en pysty sitoutumaan enkä tapaamaan häntä, en pysty puhumaan puhelimessa hänen kanssaan, en mä vain pysty. Tuntuu kuin että hän odottaa multa niin niin niin paljon, ja tiedän itse etten pysty olemaan sitä kaikkea mitä hän haluaa minun olevan, se pelottaa minua eniten, etten pysty olemaan sellainen kuin hän haluaisi minun olevan.
A tietää paljon minusta, mutta ei läheskään kaikkea, kukaan ei tiedä. Hän ei tiedä "laihdutuksestani", ei tiedä masennuksesta eikä henkisestä pahasta olosta, ei tiedä menneisyydestäni eikä perheestäni, en halua kertoakkaan, sillä miksi heittäisin enemmän paskaa hänen huolekseen kun kerran olen jo pilannut niin paljon ja tuottanut niin helvetisti pahaa oloa hänelle? En mä mitenkään voisi, ei se ole hänen ongelmansa, mun päässä ne sijaitsee.
Mitä tehdään, kun elämä ei enää kanna? Kun kaikkea on vain liikaa, huolia, kiloja, ongelmia ja kyyneliä, mitä tehdään kun ei itse jaksa enää kuunnella omaa itkuaan viideltä aamulla unettoman yön jälkeen? Mitä tehdään kun kukaan ei ymmärrä, eikä halua ymmärtää mitä pääkopassani tapahtuu? Mitä tehdään kun en enää itsekkään ymmärrä sitä?
Sekava, itkuinen ja huono postaus, pyydän anteeksi, mutta oli pakko saada ajatukset jotenkuten teille vuodatettua, vaikka niitä ei saakkaan muunnettua sanoiksi niin hyvin.
Stay tuned ♥
5.12.2009
Väsynyt, turta ja sekaisin
Olettehan te ihanuudet muistaneet äänestää tuohon oikealta löytyvään kyselyyn? *Vink vink*
Katsoessani mainosta jonkun laulajan uudesta levystä, rupesin ajattelemaan kuinka paljon suuret tähtiartistit ovat elämässään kokeneet, ja siinä samassa tulin ajatelleeksi, kuinka inhottavan pieni ja eristetty oma elämäni on. Olen käynyt matkoilla, mutten ole ottanut kaikkea siitä irti, ja olen minä nähnyt kauniita asioista, mutten istunut nurmikolla eiffeltornin edessä odottaen auringonlaskua, en ole matkustanut Euroopan ulkopuolelle, en ole nähnyt auringonnousua- enkä laskua Suomen ulkopuolella, ja haluan kokea sen kaiken, aivan kaiken ja nauttia elämästäni, sillä maailma on after all leikkikenttämme!
En halua herätä kolmekymppisenä ajatellen, miten uskomattoman tylsää nuoruuteni olikaan ja miten en ikinä kokenut mitään uutta ja jännittävää, haluan muistella miten hauskaa minulla olikaan siellä Ranskassa (♥), Saksassa, Englannissa, Amerikassa, Bulgariassa, Sveitsissä, Italiassa jne jne. You get it. En halua enää tuhlata elämääni.
Vielä jonain päivänä seison Pariisin kaduilla, katsellen eiffeltornia ja iloisia ihmisiä kaakaokuppi kädessäni. Vielä jonain päivänä elän elämääni.
Katsoessani mainosta jonkun laulajan uudesta levystä, rupesin ajattelemaan kuinka paljon suuret tähtiartistit ovat elämässään kokeneet, ja siinä samassa tulin ajatelleeksi, kuinka inhottavan pieni ja eristetty oma elämäni on. Olen käynyt matkoilla, mutten ole ottanut kaikkea siitä irti, ja olen minä nähnyt kauniita asioista, mutten istunut nurmikolla eiffeltornin edessä odottaen auringonlaskua, en ole matkustanut Euroopan ulkopuolelle, en ole nähnyt auringonnousua- enkä laskua Suomen ulkopuolella, ja haluan kokea sen kaiken, aivan kaiken ja nauttia elämästäni, sillä maailma on after all leikkikenttämme!
En halua herätä kolmekymppisenä ajatellen, miten uskomattoman tylsää nuoruuteni olikaan ja miten en ikinä kokenut mitään uutta ja jännittävää, haluan muistella miten hauskaa minulla olikaan siellä Ranskassa (♥), Saksassa, Englannissa, Amerikassa, Bulgariassa, Sveitsissä, Italiassa jne jne. You get it. En halua enää tuhlata elämääni.
Vielä jonain päivänä seison Pariisin kaduilla, katsellen eiffeltornia ja iloisia ihmisiä kaakaokuppi kädessäni. Vielä jonain päivänä elän elämääni.
2.12.2009
Mille rêves d'une meilleure vie
Vastatkaa oikealla olevaan kyselyyn, kaikki kiinnostuneet :------)
Niitä uudenvuoden lupauksia pitäisi varmaan myös ruveta mietiskelemään. Pieni osa minusta haluaisi todellakin kirjoittaa kissankokoisilla kirjaimilla jääkaapin oveen 'laihdu, ämmä', mutta taas toisaalta - eikö tästä epätoivosta ja itseinhosta täytyisi jo päästä eroon? Je ne sais pas.
Puolet minusta käskee laihtumaan aivan helvetisti, jotta pääsisin takaisin siihen kuntoon missä olin ennen, ja toinen puoli kehottaa pysymään tällaisena aina ja ikuisesti, mitä ihmettä tässä pitää kuunnella? Elämä ja sen sisältämät monimutkikkaat valinnat on aivan liian vaikeaa minun harvalle aivosolulleni, en pääse perille mistään enkä tajua mitä pitäisi tehdä tällä hetkellä, kertoisiko joku?
Kuuntelenko sitä ääntä joka raastaa minut rikki sisältäpäin, vai sitä jota on niin niin niin vaikea noudattaa?
Je t'aime ♥
Überlyhyt postaus, anteeksi!
1.12.2009
I'm dreaming in colours
Ihanaa huomata, että iloisuus tuo värejä elämääni, päivänsäteitä piristämään päivää. Tämä päivä on mennyt paremmin kuin mikään muu päivä kolmen vuoden aikana, olen läheistynyt entistä paremmin joidenkin ystävieni kanssa, ja huomannut potentiaalisen seurustelukumppanin. Sanon huomannut sillä kyseinen henkilö on ollut ystäväpiirissäni jo jonkin aikaa ja ollaan keskusteltu usein jne jne, mutta tänään vasta ymmärsin miten ihana tuo poika onkaan. Ihmeellistä, miten elämä voi parantua jo päivässä kunhan vain jättää turhat painolastit elämästään pois!
Kyllä ne rumat, ilkeät, raastavat, kirvelevät, kummittelevat äänet vielä puhuvat pääkopassani, kieltävät syömästä, haukkuvat, käskevät eristäytymään, mutten kuuntele, olen korviani myöten täynnä tottelemaan niitä hiton kuviteltuja käskyjä kun sitä ollaan jo tässä tehty liian kauan, joten miksi ihmeessä kuuntelisin? Tiedän, että vaikken olisi täydellinen voin kuitenkin olla tarpeeksi hyvä itselleni ja muille, sen todistivat tänään monet ihmiset. Näin on hyvä olla, juuri näin ikuisesti ja aina.
En kaipaa nälkää, en kaipaa viiltelyä, en kaipaa yksinoloa enkä masentavia ajatuksia ja ilmapiiriä, olen innokas elämään ja otan nuoruudestani kaiken irti minkä pystyn :-----)
Tehkää tekin niin, itsenne puolesta. Believe me - tämä tuntuu niiin paljon paremmalta kuin vaikka 20 kilon laihtuminen, ei oikeastaan enää edes kiinosta miltä näytän.
Love ya ♥
Kyllä ne rumat, ilkeät, raastavat, kirvelevät, kummittelevat äänet vielä puhuvat pääkopassani, kieltävät syömästä, haukkuvat, käskevät eristäytymään, mutten kuuntele, olen korviani myöten täynnä tottelemaan niitä hiton kuviteltuja käskyjä kun sitä ollaan jo tässä tehty liian kauan, joten miksi ihmeessä kuuntelisin? Tiedän, että vaikken olisi täydellinen voin kuitenkin olla tarpeeksi hyvä itselleni ja muille, sen todistivat tänään monet ihmiset. Näin on hyvä olla, juuri näin ikuisesti ja aina.
Je veux ton amour et je veux ton revenge.
En kaipaa nälkää, en kaipaa viiltelyä, en kaipaa yksinoloa enkä masentavia ajatuksia ja ilmapiiriä, olen innokas elämään ja otan nuoruudestani kaiken irti minkä pystyn :-----)
Tehkää tekin niin, itsenne puolesta. Believe me - tämä tuntuu niiin paljon paremmalta kuin vaikka 20 kilon laihtuminen, ei oikeastaan enää edes kiinosta miltä näytän.
Love ya ♥
Tilaa:
Kommentit (Atom)
