when you think everything's okay,
and everything's going right.
Niin aivan täysin helvetin totta nuo sanat, hetken sitä luulee että kaikki on hyvin, ja elämä on taas raiteillaan ünd menossa oikeaan suuntaan, mutta elämä aina todistaa mulle että se on vain illuusiota, ei mitään pysyvää. Miksei kaikki voisi vain olla hyvin edes yhden päivän? Mun pää on pyörällä ja sekaisin, en saa omasta elämästäni otetta enkä tajua mistään-mitään, oon sanonut sen aiemminkin mutta se tunne tietämättömyydestä on niin niin liian vahva, oikeasti. Eikä sitä prinssiä joka pelastaisi mut tästä näy missään, fuck.
Okei joo, mistä vitusta mä taas puhun? No, T:llä ja minulla on jo ollut juttua jonkin aikaa, ollaan oltu myös yhdessä ennen, muttajuu. Hän sanoin pitävänsä minusta, mutta nyt olen liikaa kiinni hänessä, olen kuin takiainen ja tiedän sen itse, joten epäilen vähän että se on pelotellut hänet kauemmas. Ja mä en pysty tästä puhumaan enempää, kyyneleet täyttävät silmät.. Mutta miksi mä en ikinä pysty olemaan ihan kuin normaali ihminen enkä puhua kälättää koko ajan? Helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti