I guess we both know we're in over our heads

Your arms around me tight,
everything it felt so right,
unbreakable, like nothing could go wrong.

En tiedä mitä ihmettä minun kuuluisi tehdä tällä hetkellä, poikakaverin kanssa meni välit poikki viime viikon puolella, ja nyt ollaan vissiin taas palaamassa yhteen, ehkä. Enkä edes tiedä haluanko palata takaisin vanhoihin kuvioihin, se tuntui niin ahdistavalta ja väärältä, kertokaa nyt joku mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä! Tavallaan haluan olla hänen lähellään ja rakastaa häntä kunnes maailma kohtaa loppunsa, mutta sitten taas minua pelottaa ja inhottaa ajatus poikakaverista ja suhteesta, onkohan sitoutumispelkoa vai jotain muuta yhtä tyhmää? Toisaalta rupean vähän kallistumaan tuon sitoutumispelon puolelle, koska asia on todistanut itseään jo aika monta kertaa menneisyydessäkin..
.. Ja nyt poika kirjoitti jotain mesessä, prkl. Haluaa tietää miten tän jutun kans tehdään.
No hei sen ku vittu tietäis, en mä tiedä mistään mitään, kaikki on vain sumuista enkä saa asioista selvää enää, en ainakaan itsestäni ja tästä omasta päästäni..

Kisat viikonloppuna, valmentaja huutaa, kiljuu, haukkuu, mollaa ja on yleisesti sataprosenttinen ämmä. Joo, osaa se olla kivakin, tosi kiva, mutta kun harkkasaliin tullaan niin on taas helvetin ainekset kasassa, tilanne voi muuttua erittäin rumaksi pienestäkin virheestä. Nilkka koukussa, välineen pudotus, polvi koukussa, horjahdus kesken ohjelmaa jnejne, sillä ei ole väliä mikä se pieni virhe on, en ihmettelisi jos olisi vaikka perkele vino silmänripsi, se nainen jaksaa valittaa k-a-i-k-e-s-t-a! Aaaarrgghhh. Menee hermot jo tätä tekstiä kirjoittaessa, joten hypätään aiheesta taas seitsemänteen (tuhanteen).

Tai siis. Taitaa loppua nyt inspiraatio kesken, joten sitä seitsemättä (tuhatta) aihetta ei taida syntyäkkään. No, huomiseen (yeah, sure) siis! :----) ♥

Now I can't sleep,
no I can't breahte,
i'm barely hanging on.