And every night we'll watch the stars

86 prosenttia haluaa kuvapostauksen. Pelottaa lievästi sanottuna, teidän puolestanne tosin tällä kertaa. You probably know why.

Olis niin vitunmoinen fiilis mennä iloisesti vetämään vuosisadan pilleri- ünd viinakännit, jotta voisin unohtaa ja elää, olla iloinen edes muutaman mitättömän tunnin ajan ajattelematta kaikkea paskaa ja ahdistusta, olla vain vapaa ja antaa tuulen viedä mukanaan kauas pois missä millään ei ole mitään väliä, missä en voi satuttaa ihmisiä fucked up mielelläni ja puheillani. Jumala vois antaa mulle siivet, niillä voisin lentää pois täältä vittumaisten ihmisten laumasta (vaikka luultavasti kuulunkin siihen ihmisryhmään) ja ruoan lähettyviltä, silloin kaikki olis hyvin, kunhan mä nyt vittu täältä vaan pääsisin pois.

Haukkukaa hulluksi, mutta tää on maailman kaunein kuva.

Tää päivä tais alkaa ihan hyvin, aamupala jäi syömättä (kuten aina) kiireen takia, koulussa söin pienenpienen perunan, porkkanaraastetta ja vähäsen jotain outoa kastiketta, mutta sit jälkiruoaks tarjottiin joulutorttuja ja glögiä.. Arvatkaa ottiko porsas? No totta mooses. FAIL, isoilla kirjaimilla! Kotiin tullessani söin leipää, tuplafail! Sen jälkeen vielä karkkia. Joo, k-a-r-k-k-i-a! Mikä vittu muhun on menny?! Triplafail, sanoisin. Tää tarkoittaa, että huomenna on pakko syödä alle 500 kcal, aivan aivan aivan pakko! En mä voi jatkaa enää tätä possuilua, ihmiset nauraa ja katsoo vinosti kun jenkkakahvani toimivat moppina koulun lattioille, ja perseeni juuttuu jokaiseen oveen kiinni, eihän sen näin kuulu mennä!

Tää päivä on ollut kokonaisuutena täys floppi, ei mitään muuta, mutta kyllä mä vielä pääsen sinne viitosella alkavaan numeroon takaisin, lupaan sen teille, koska nyt mulla riittää intoa ja motivaatiota! En halua olla läski enää.

Bisous! ♥