I can't breathe until you're resting here with me

Ajattelin vain ilmoittaa, miten äärettömän kiitollinen ja yllättynyt olen siitä että edes pari ihmistä haluaa kuunnella näitä valituksiani ja angstailujani, vaikka teitä onkin vain muutama olen tosi tosi kiitollinen nyt ja ikuisesti ja aina :---) Ilman teitä tää blogi olisi hyödytön ja oma laihdutusmotivaationi nolla, teidän avullanne selviän ♥ Joten kiitos!

Aiheesta kukkaruukkuun.
Heräsin aamulla seitsemältä muutaman tunnin yöunien jälkeen, selkä aivan helvetin kipeänä enkä pystynyt hengittämään normaalisti, sisko haki lihasrentouttavaa lääkettä joka ei auttanut, äidilleni soitin siitä sängystä pari kertaa, koska hän oli jossain missälie kaverinsa kanssa, mutta onneksi tuli kotiin parin tunnin päästä auttamaan mua. Siinä vaiheessa en enää pystynyt nousemaan sängystä ylös, enkä enää voinut maata alas kun jo olin päässyt istumaan, kaikki vain sattui, joten päätettiin soittaa ambulanssi. Tai siis.. Äiti päätti. No kuitenkin, mentiin sitte ambulanssilla sairaalaan, jossa todettiin että mulla on joku rasitusvamma, hip hei kahta eri lääkereseptiä sain mukaan ja muutaman viikon liikuntakiellon. Yay! Not. Eli ei ollut vaarallinen juttu mitenkään, mutta tuo liikuntakielto maistuu valehtelematta paskalle. Yks näistä lääkkeistä tosin saa pään vähän sekaisin, joten jotain hyvää tästä kokemuksesta saan varmasti irti.

Mä haluaisin kirjottaa niin kauniita ja hengensalpaavia sanoja, mutten keksi. Anteeksi. Yritän keksiä jotain parempaa asiaa huomiseksi, jooko? :-----)

Good night, sleep tight, don't let the dreambugs bite ♥